Every second, every minute, every hour, every day

Ah, lauantaina olin BMTH:n eli siis Bring Me the Horizonin keikalla!! Niitten lisäks siel oli esiintymäs The Devil Wears Prada ja Architects. Ja kyllä tykkäsin ihan älyttömästi. Okei oon nähny BMTHn ja TDWPn jo viime syksynä ku ne kävi suomessa. Mut nyt oli kyl paljo parempi meno. Kuola vaan valu ku oli niin hyvännäkösii ihmisii siel.

Me tultii sinne vähä sen jälkee ku ovet oli avattu ku tultii siskon jätkän kyydil. Ekaks mentii ostaa paidat. Se myyjä siin oli ihana! Tosi sellain lutuin ja mukava. Halusin eka nähä M ja L koot yhestä paidasta mut se ei suostunu myymää mulle sitä isompaa kokoo nii oli pakko tyytyy pienempään. Ja muutenki se jutusteli meijän kaa siin jonku aikaa ♥

No siel itse keikal oli ylläri pylläri taas aika hullu meno. Jossain vaihees seison tosi lähel Oliverii, jossain vaihees sit olin melkee siel takana. Koitin välttää joutumist pitteihin, mut oli vähä vaikeeta ku yhes vaihees niit oli kummallaki puolel.. Sit mietin vaa et no ihan sama ja menin sekaa reihuu. Vedin vahingos jotain jätkää turpaa ku mun piti työntää se kauemmas ja käsi osuki vahingos sen nenää! Ei kai sitä sit kauheesti sattunu ku se vaa jatko menoo.. Sit kans jossain vaihees ihmiset siin takaan nosti jonkun ylös ja laitton sen sillee ihmisten käsien varaa (en tiie tän jutun oikeet termii). En ees huomannu sitä ennen ku se oli mun pään pääl. Onneks siin oli joku mukava jätkä mun vieres joka tarttu mua käsivarrest ja vetäs mut pois siit alta ennen ku se jätkä rysähti maahan.
Guardian angel ♥

Että oli tosi hyvä kokemus! Kaikken paskinta on vaa paluu arkeen. Joutuu istuu tylsil tunneil kuuntelee ku jotkut kanat kertoo kuinka mont jätkää ne iski viikonloppuna, kuka oli kuinka kännissä ja kuka teki mitäki. Oon nää pari päivää vaa kuunnellu ipodist välkkisin BMTHta ja rukoillu et pääsisin takas sinne keikalle. Sitä tunnetta ei oikeesti voita mikää. Ei yhtään mikään. Se yhteenkuulumisen tunne ja se et vaik ei ees oikeesti tiiä ketä ne ihmiset on, tulee silti sellain turvallinen olo siel niitten seas. Sellast tunnetta en saa missään muualla.

Kuva © Nelly Tatti